Yli 50 000 allekirjoitusta keränneen kansalaisaloitteen takana on Suomen eläinoikeusjuristit ry. Aloitteen tavoitteena oli kirjata perustuslakiin uusi luku, jossa eläimille määriteltäisiin muun muassa aineellisia oikeuksia elämään – ja mahdollisuuksia käydä oikeutta ihmisiä vastaan.

Perustuslakivaliokunta kavahti ajatusta, että ihmisen ja eläimen oikeusturva rinnastettaisiin näin samanarvoiseksi, ja esitti aloitteen hylkäämistä.

Suomen eläinoikeusjuristien puheenjohtaja, oikeustieteen tutkija Venla Mathlein ei pidä lopputulosta yllätyksenä, muttei myöskään lopullisena sanana.

EIKÖ NYKYINEN, vastikään uusittu eläinten hyvinvointilaki sitten riitä?

Se näyttää paperilla lupaavalta. Siellä on tarpeettoman kärsimyksen sekä haitallisen jalostuksen kielto ja kirjaus siitä, että eläimillä tulisi olla mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen. Haitallisen jalostuksen kielto on ollut laissa jo 1990-luvulta asti.

Silti broilereita, sikoja ja lemmikkejä jalostetaan yhä sairaammiksi. Lajityypillinen käyttäytyminen ei toteudu johdonmukaisesti tai yleisesti eläinteollisuudessa.

Mathleinin mukaan kyse ei ole valvonnan laiskuudesta, vaan siitä, miten oikeusjärjestelmä on rakennettu.

– Vaikka meillä on lainsäädäntöä enemmän kuin koskaan, eläinten käyttömäärät ja kärsimys lisääntyvät koko ajan. Se jo osoittaa, että nykyinen oikeudellinen lähestymistapa ei toimi, Mathlein sanoo.

Eläinaktivistit haluavat kirjata oikeudet perustuslakiin, koska Suomen oikeusjärjestelmä on hierarkkinen. Ylimpänä on perustuslaki. Jos tavallinen laki ja perustuslaki ovat ristiriidassa, ylempi voittaa aina.

Perustuslaissa turvataan jo nyt elinkeinovapaus ja omaisuuden suoja, ja nykytilanteessa nämä menevät aina alemmissa laeissa edellytetyn eläinten suojelun yli.

– Todellista punnintaa, jossa eläinten etuja voitaisiin punnita suhteessa ihmisten etuihin, ei tällä hetkellä synny. Tämä oikeudellinen rakenne ei mahdollista sitä, Mathlein sanoo.

Kun eläinsuojelutoimenpide törmää elinkeinovapauteen, pääsääntöisesti se häviää.

SILTI VAATIMUS perustuslakikirjauksesta herätti salaliittoepäilyjä siitä, että sillä aikanaan mahdollistettaisiin kaikki eläinten hyödyntämisen kieltäminen.

Perustuslakikirjaus voisi tarkoittaa lihantuotannon, metsästyksen ja kalastuksen loppumista. Tai sitä, että lemmikkieläimiä ei saisi pitää.

Mathleinin mukaan näin ei kuitenkaan ole. Kirjaus tarkoittaisi hänen mukaansa vain sitä, että eläinten etu tulisi ottaa huomioon – samoin kuin nyt punnitaan keskenään vaikkapa sananvapautta ja yksityisyydensuojaa.

– Jos perustuslaissa lukisi, että eläimillä on oikeus lajityypilliseen käyttäytymiseen, tuomioistuimet ja viranomaiset joutuisivat punnitsemaan eläinten etua suhteessa perustuslaissa turvattuihin taloudellisiin oikeuksiin, Mathlein sanoo.

Toinen huomiota herättänyt seikka oli, että aloitteen mukaisesti eläimillekin pitäisi vastedes tarjota juridisissa kiistoissa oikeudellista apua.

Tämä työllistäisi eli hyödyttäisi taloudellisesti aloitteen tekijöitä, eläinoikeusjuristeja, mutta tätä seikkaa he eivät itse ole usein julkisesti korostaneet.

KANSAINVÄLISESTI SUOMI ei ole edelläkävijä tässä kysymyksessä. Monet EU-maat, kuten Saksa, Slovenia, Luxemburg, Belgia ja Itävalta ovat sisällyttäneet kirjaukset eläimistä perustuslakeihinsa.

Myös EU:n Lissabonin sopimuksessa on eläimiä koskeva kirjaus. Mathlein kuitenkin huomauttaa, että nämä olemassa olevat kirjaukset ovat kovin yleisluontoisia.

– Pelkästään se, että perustuslaissa on jokin eläimiä koskeva kirjaus, ei riitä. Siinä pitää olla tietyt elementit, jotta sillä olisi oikeusvaikutuksia.

Kansalaisaloite meni pidemmälle kuin yksikään nykyinen eurooppalainen kirjaus – ja ehkä juuri siksi se kohtasi myös vastustusta.

50 000 allekirjoitusta riittää viemään asian eduskunnan käsittelyyn, mutta moni merkittävä kansalaisaloite on kokenut tylyn kohtalon: käsitelty, kuultu, hylätty.

Mathlein tiesi tämän jo aloitetta tehdessään.

– Me ajateltiin, että se ei ehkä menisi läpi. Mutta me ajateltiin, että nyt olisi tärkeää tehdä tämä perustuslakimuutosehdotus kansalaisaloitteena ja tuoda se julkiseen keskusteluun.

Siinä aloite onnistui. Käsittelyn aikana kymmeniä oikeudellisia asiantuntijoita kutsuttiin valiokuntaan. He joutuivat muodostamaan kantansa eläinten perustuslaillisesta asemasta – aiheesta, jota moni ei ollut aiemmin joutunut ajattelemaan.

Kaikki nämä lausunnot ovat nyt julkisia asiakirjoja, osa suomalaista oikeushistoriaa.

– Me onnistuimme vaikuttamaan jonkin verran päättäjien ja kansalaisten tietoisuuteen siitä, mitä eläintensuojeluun perehtyneet juristit ajattelevat nykyisestä oikeustilasta.

NYT ALOITTEEN tekijät tietävät paremmin, miten uudistushankkeita kannattaa seuraavilla kerroilla yrittää ajaa läpi.

Yksi heitä yllättäneistä havainnoista oli, miten eri tavoin asiasta puhuttiin eri areenoilla. Täysistunnon lähetekeskustelussa, jossa kansanedustajat olivat äänessä, puhe oli paikoin teatraalista liharuokien puolustamista.

– Perustuslakivaliokunnan huoneessa sävy oli toinen. Asiantuntijat arvioivat aloitetta juridisesti. Suurin osa suhtautui aloitteen periaatteeseen myönteisesti, vaikka yksityiskohdista oltiin eri mieltä. Yksi oikeustieteen professori vertasi eläinten perusoikeuksista säätämistä orjuuden lopettamiseen, Mathlein sanoo.

Rakenteelliset muutokset ovat aina hitaita. Naisten äänioikeus vaati aikoinaan vuosikymmenten taistelun. Ympäristöperusoikeus kirjattiin Suomen perustuslakiin vasta 1990-luvulla – ja senkin merkityksestä kiistellään edelleen.

Mathlein myöntää, että hitaat prosessit ovat välillä turhauttavia.

– Tässä työssä pitää koko ajan katsoa eteenpäin, vaikka samanaikaisesti eläimiä kuolee ja kärsii koko ajan. Eteenpäin silti mennään. Työ eläinten puolesta ei lopu tähän käsittelyyn.